Mennyt ja tuleva kohtaavat "uudessa" kodissa.

 

Vaaleaa ja vanhaa patinaa

Muutto lapsuudenkotiini on aina tilaisuus mahdollistaa jotain erilaista, mutta siltikin tuttua turvallista. Meillä entisessä kodissamme kuisti oli sellainen tervetulon tervehdys paikka.  Täällä se on tämä ensimmäinen eteinen, josta avartuu katseet ikkunoista pitkälle peltoille. 

Väriharmonia koko talossa on pehmeän valkoinen, harmaa, maanläheisiä sävyjä ja puupintoja. Isoista ikkunoista heijastava luonnonvalo antaa oman rauhallisuuden ja kodikkuuden. 

Sisutuksessa mukana ovat tärkeät yksityiskohdat tämän talon muistoissa vanhoissa esineissä. Viime viikolla yläkerran komeroita järjestellessäni löysin aivan ihana pienen valkoisen ajanpatinaa huokuvan kaapin, jonka muistan lapsuudessani olevan lääkekaappi keittion seinällä. Tämä kaappi ihanuus sijoittui eteisen seinälle. 

Taikinatiinu palasi juurilleen takaisin muuton mukana. Asettui  tasoksi komerosta löytyneen vanhan tuolin viereen. 

Juuri tämä kalusteiden sijoittelu tekee kodista ainutlaatuisen, vaaleat, raikkaat sävyt antavat tilalle tilaa hengittää, kun tutut ja vanhat kalusteet/pienesineet tuovat mukanaan kerroksellisuutta ja lämpöä. 

Tutut tavarat muiden joukossa näyttävät siltä, kun kaikki ovat saaneet uuden elämän, valmiina luomaan kanssamme uusia muistoja. 

Vanha tuttu valkoinen rottinkituoli asettui eteiseen ja useasti siinä istuskelen iltaisin ja ihastelen pellon kauneutta kääriyteenä itse virkkaamaan vilttiin. 

Virkkamassani korissa on valmiiksi tyttären tekemiä villasukkia kaikkien jalkoihin. 

Iloa viikkoosi💗

💗