Joskus on aika luopua, kun siltä tuntuu.
20 vuotta olemmekin kesät viettäneet joko mantereella tai saaressa. Viime aikoina saaressa harvemmin, koska kotonakin pääsee uimaan ja rannalta kalastamaan/veneilemään.
Ikää kun tulee huomaa itsessä, että olen tullut mukavuuden haluiseksi. Niin nyt on saarimökki meidän tavaroista tyhjennetty ja uudet tulijat saapuvat viettämään sinne kesää.
Nyt saan perehtyä pelkästään koti puutarhaan ja kodin sisutukseen. Jotenkin sellainen eräänlainen huokaus ja helpotus rantautui sieluuni, myös totta kai omanlainen haikeuskin. Laituri saapui kotirantaan. Pääsen kuitenkin laiturille istumaan, ihastelemaan järven sinisyyttä, ilta auringon väriloistoa, onkimaan kissalle kalaa tai vaikka mulahtamaan uimaankin.
Jos mökityttää niin vuokramökkejä on suomi pullollaan, olemmekin jo loppu kesälle varannut vuokramökin viikonlopuksi. Ehkäpä tulee entisestään suomenkartta tutuksi, kun mökki kaipuun tullessa voi vaikka mistäpäin varata mökin tarpeen tullen.
Kiitollisin mielin laituri matkasi veneen vieressä halki järven kotirantaan. Lokki ystävämme olivat näköjään omat terveiset jo laituriin kirjoittaneetkin.


















































