Päivän päätteeksi kävi hauskasti/aamuyön hiljainen hämmennys
On hetki jolloin päivän päätös on rauhallinen hetki ennen unia. Se alkaa sillä hetkellä, kun astun huoneeseen jossa katto kohoaa korkealle pään yläpuolelle. Sillä hetkellä Köpi kissa köllötteli jo sängyllä. Flanellipyjama päällä ja tossut jalassa niin paras hetki päättää päivä ja lukea sohvalla hetki kirjaa käpertyen viltin mutkaan.
Mutta mitä tapahtuikaan?
Sopivasti Kristiinan blogissa oli osuva "haaste" kuukauden moka.
Luin kirjaa viltin mutkassa käpertyneenä sohvalla nojaten tyynyjen päälle.
Herätys todellisuuteen!
Seuraava muistikuvani onkin sitten huomattavasti vähemmän hohdokas. Heräsin aamukolmelta siihen, että huoneen valtava korkeus tuntui kummallisella tavalla korostuvan hiljaisuudessa. Enkä ollutkaan peiton alla, vaan makasin mutkalla sohvalla niskat hieman kankeina ja valot loistaen huoneessa. Kirja oli onnistuneesti pudonnut lattialle. Siinä minä sitten istuin keskellä aamuyön hiljaisuutta, hieroin silmiäni ja totesin, että ehkä ensi kerralla on parempi siirtyä sänkyyn heti, kun silmät alkavat lupsua.
Köpi kissa sai vallata koko ison sängyn, meinaa eräs myös oli nukahtanut vuorostaan olohuoneen sohvalle.
Että sellaiset yöunet tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti